Mysteerin tarjoamat pelillistämisratkaisut ovat aina tosielämäpohjaisia ennen digitaalisia. Siksi projektin alusta meille on tärkeä saada käsitys siihen suunnitellusta miljööstä ja siihen liittyvistä ihmisistä, eli pelaajista. Jos alkuperäinen idea ei pääsisi tilan tai resurssien puolesta oikeuksiin, pohditaan alussa mitä asiakas oikeasti tarvitsee. Toisiko jokin toinen ratkaisu samanlaisia tuloksia? Pakohuonepeli ei esimerkiksi sovellu jokaiseen ympäristöön (syistä lisää täältä), mutta tilassa voi olla mahdollista tehdä monenlaisia muita pelillistyksiä, kuten vetää murhamysteeri tai suorittaa aarteenmetsästyksiä.

 

 

Projektin alusta pitäen haluamme selvittää raja-arvot tulevalle pelillistämiselle. Paikan lisäksi tekemistämme ohjaa paljon toivottu pelaajamäärä ja siihen suunnitellut resurssit. Pelaajien minimi ja maksimimäärän tietäminen auttaa meitä luomaan raamit suunnitelmalle, kuten myös käytettävissä olevan henkilökunnan. Mitä paremmin tunnet oman kohderyhmäsi, sitä helpompaa meidän on laskea sinulle tarjous.

 

Kolmas meitä kiinnostava asia ovat asiakkaan omat resurssit. Tosielämän pelejä pyörittävät koneiden sijasta aidot ihmiset. Oletetaanko pelin pyörivän täysin itsestään? Jos henkilökuntaa on valmiina, ovatko he halukkaita näyttelemään? Nyrkkisääntö on, että mitä enemmän henkilökuntaa on mahdollista saada mukaan tuottamaan elämystä, sitä immersiivisempi ja tilaan sopivampi peli tulee olemaan. Mitä isommille ryhmille tuote on tarkoitettu, sitä enemmän on hyvä varata henkilökuntaa sitä vetämään.